Tooran ilo (Simchat Tora – שמחת תורה)
Taustaa
Heti lehtimajanjuhlan jälkeen vietetään kaikkien juhlien päätösjuhlaa, Tooran ilon juhlaa. Nyt kun toorakäärö on otettu pyhäköstä, on hyvä syy juhlia. Juhlaa vietetään kahdeksantena päivänä lehtimajanjuhlan alusta laskettuna, siksi sen toinen nimi onkin kahdeksannen päivän pyhä kokous (hepr. Shmini atseret).
”Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Nämä ovat Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, tuodaksenne Herralle uhreja: polttouhreja ja ruokauhreja, teurasuhreja ja juomauhreja, kunakin päivänä sen päivän uhrit; ja sitä paitsi Herran sapatit ja teidän muut lahjanne ja kaikki lupausuhrinne ja kaikki vapaaehtoiset uhrinne, joita te Herralle annatte. Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä”, 3. Moos. 23:36−39.
Juhlan vietto Vanhassa testamentissa
Profeetta Hesekiel ilmeisesti kuului temppelin papistoon, sillä hän kuvasi pyhäkön rakennuksia ja toimituksia poikkeuksellisen tarkasti. Hänelle annetussa näyssä kuvataan lehtimajanjuhlan aikaista uhrialttarin puhdistusmenoa, jonka jälkeen, kahdeksantena päivänä, alkaa uusi vuoden mittainen uhriketju:
”Nämä ovat alttaria koskevat säädökset: Sinä päivänä, jona se on saatu tehdyksi, niin että voidaan sillä uhrata polttouhria ja vihmoa sille verta, anna papeille, leeviläisille, jotka ovat Saadokin jälkeläisiä ja saavat minua lähestyä palvellaksensa minua, sanoo Herra, Herra, mullikka syntiuhriksi. Ota sen verta ja sivele alttarin neljään sarveen ja välireunan neljään kulmaan ja reunustaan yltympäri; niin on sinun puhdistettava se ja toimitettava sen sovitus. Ota sitten syntiuhri-mullikka ja polta se säädetyssä, temppelille kuuluvassa paikassa, pyhäkön ulkopuolella. Tuo toisena päivänä virheetön pukki syntiuhriksi; alttari on puhdistettava, samoin kuin se puhdistettiin mullikalla. Suoritettuasi loppuun puhdistuksen tuo virheetön mullikka ja virheetön oinas pikkukarjasta. Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle. Uhraa joka päivä, seitsemänä päivänä, syntiuhri-pukki; myös on uhrattava mullikka ja oinas pikkukarjasta, virheettömät. Seitsemänä päivänä toimitettakoon alttarin sovitus ja puhdistettakoon ja vihittäköön se. Niiden päivien kuluttua papit kahdeksantena päivänä ja aina edelleen uhratkoot alttarilla polttouhrejansa ja yhteysuhrejansa. Ja niin minä teihin mielistyn, sanoo Herra, Herra”, Hes. 43:18−27.
Alttarin puhdistus Shiloachin lammikon vedellä oli edellytys sille, että seuraavan vuoden uhrit kelpasivat Herran edessä. Kahdeksannen päivän pyhän kokouksen juhlan syynä oli uhrialttarin uudelleenpyhittäminen. Päivä ei kuitenkaan merkinnyt uutta vuotta juutalaisen juhlakalenterin kannalta.
Kahdeksantena päivänä tapahtunut uhrialttarin pyhittäminen ei ollut ainoa asia, jota valmistettiin seitsemän päivää. Myös uhrieläimet ja ylipappi pyhitettiin vastaavalla tavalla. Jumalan käskynä oli:
”Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle. Samoin tee raavaittesi ja lampaittesi ensiksi syntyneelle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa; kahdeksantena päivänä anna se minulle”, 2. Moos. 22:29−30.
Ylipapin pyhittämisen prosessi päättyi kahdeksantena päivänä:
”Ja Mooses otti voiteluöljyä ja verta, jota oli alttarilla, ja pirskotti sitä Aaronin ja hänen vaatteidensa päälle ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteidensa päälle ja pyhitti niin Aaronin ja hänen vaatteensa ynnä hänen poikansa ja heidän vaatteensa. Ja Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojillensa: “Keittäkää liha ilmestysmajan ovella ja syökää se siinä ynnä leipä, joka on vihkiäisuhriin kuuluvassa korissa, niin kuin minä olen käskenyt ja sanonut: Aaron poikinensa syököön sen. Mutta mitä jää tähteeksi lihasta ja leivästä, se polttakaa tulessa. Seitsemään päivään älkää lähtekö ilmestysmajan ovelta, älkää ennen kuin teidän vihkimispäivänne ovat kuluneet umpeen, sillä seitsemän päivää kestää teidän vihkimisenne. Niin kuin on tehty tänä päivänä, niin on Herra käskenyt vastakin tehdä toimittaakseen teille sovituksen. Ja olkaa seitsemän päivää ilmestysmajan ovella, päivät ja yöt, ja toimittakaa Herran palvelustehtävät, ettette kuolisi; sillä niin on minulle käsky annettu.” Ja Aaron ja hänen poikansa tekivät kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. Ja kahdeksantena päivänä Mooses kutsui Aaronin ja hänen poikansa ja Israelin vanhimmat”, 3. Moos. 8:30−36; 9:1.
Vasta kahdeksantena päivänä Aaron ja hänen poikansa saivat lähestyä Herraa ja uhrata Hänelle. Tuosta päivästä tuli Israelin kansan ensimmäinen suuri sovintopäivä (3. Moos. luvut 9−16).
Jokainen israelilainen poikalapsi pyhitettiin Herralle ympärileikkausrituaalin kautta kahdeksantena päivänä:
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: “Puhu israelilaisille ja sano: Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää poikalapsen, olkoon hän saastainen seitsemän päivää; yhtä monta päivää kuin hänen kuukautisensa kestävät, hän olkoon saastainen. Ja kahdeksantena päivänä ympärileikattakoon pojan esinahan liha”, 3. Moos. 12:1−3.
Koska jokaista Israelin esikoista pidettiin perheensä henkilökohtaisena ylipappina, hän sai ylipapin tavoin lähestyä Herraa pyhäkössä. Mutta niin kauan kuin äiti oli saastainen, lastakin pidettiin saastaisena eikä häntä voitu tuoda temppeliin. Ennen temppelin ja ilmestysmajan aikaa ympärileikkaus tehtiin ensisijaisesti esikoispojalle esikoisen lunastusrituaalin yhteydessä. Temppelin rakentamisen jälkeen esikoisen lunastusrituaali ja ympärileikkaus erotettiin toisistaan, niin että poika ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, ja vasta 40. päivänä, kun äidin synnytysveren vuoto loppui, lapsi tuotiin temppeliin esitettäväksi Herran eteen (Luuk. 2:22−39). Muita perheeseen myöhemmin syntyneitä poikalapsia ei esitetty Herran edessä, vaikka heidätkin ympärileikattiin, jotta he voisivat samaistua esikoisveljeensä.
Näin kahdeksannen päivän pyhä kokous oli juutalaisen juhlakalenterin päätepiste, jossa kansa tuli pyhitetyksi Jumalan antamalla Tooralla. Tuona päivänä myös uhrattiin uhreja Herralle. Lehtimajanjuhlan ja Tooran ilojuhlan aikana uhrattujen eläinten määrä oli 70. Rabbit uskoivat, että luku viittaa maailman kansoihin, joiden pyhittämiseksi nuo uhrit myös oli tarkoitettu.
Lehtimajanjuhlan vietto Uudessa testamentissa ja Jeesuksen elämässä
Kuten kuka tahansa israelilainen poikalapsi Jeesuskin ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä. Tämä on perinteisesti myös nimen antamisen päivä, jolloin lapsen nimi kirjoitettiin tauluun (Jes. 8:1−3; Luukas 1:63). Ympärileikkauksen jälkeen lapsi käärittiin vaippaan ja sen kanssa tanssittiin. Samoin kahdeksannen päivän pyhän kokouksen yhteydessä toorakäärö käärittiin vaippaansa ja sen kanssa tanssittiin ikään kuin se olisi vastasyntynyt lapsi.
Kahdeksatta päivää, jolloin uhrimäärä tuli täyteen, pidettiin maistiaisina tulevasta maailmasta, iankaikkisesta elämästä ja Messiaan tulon päivästä. Sama päivä tunnettiin myös nimellä Isru chag, joka tarkoitti, että uhrattava karitsa − olipa kyse pääsiäislampaasta tai muun juhlan uhrista − oli sidottava uhrialttariin samalla, kun kansa kiersi alttaria seitsemän kertaa.
Danielin kuuluisassa Messias-profetiassa sanotaan, että Messias leikataan (9:26). Verbiä karat (leikata) käytetään liiton solmimisesta, sillä siihen liittyy aina veren vuodattaminen. Avioliitossa on kyse neitsyysverestä ja ympärileikkauksessa (hepr. brit mila ympärileikkausliitto) pojan pyhittämisestä Herralle hänen oman miehuutensa verellä. Kun Daniel profetoi, että Messias itse leikataan, hän puhui Israelin kansasta yhtenä ihmisenä, ja Messiaasta, kansan ylipapista, sen ympärileikattavana osana.
Ristiinnaulitsemisen tarkka paikka Golgata sijaitsi temppelin länsipuolella eli Kaikkein pyhimmän takana. Siellä oli pieni laakso, johon uhrieläinten jäänteet tuotiin. Samaan paikkaan israelilaisten oli tapana tuoda haudattavaksi poikalasten esinahat. Siinä, esinahkojen kukkulan päällä, Jeesus riippui ristillään. Juutalaiset pitävät esinahkaa synnin symbolina, ja sen poistaminen merkitsee puhdistumista. Siksi Messiaan oli tultava synniksi, esinahaksi koko kansan puolesta, leikatuksi esinahkojen kukkulan päällä tehdäkseen koko kansan puhtaaksi.
Jesajan kirjan 53. luku kuvaa Messiaan kuolemaa näillä samoilla termeillä.
Nykyiset viettotavat
Uuden kylvökauden alkaessa rukoillaan Jumalaa antamaan sadetta ajallaan. Vuoden aikana synagogassa luetaan Mooseksen kirjat ja profeettoja niin, että lukukierto päättyy juuri tähän aikaan. Juhlan yhteydessä Mooseksen kirjat aloitetaan alusta.
Synagogassa juhla muistuttaa temppelin käytäntöä. Toorakääröt otetaan esiin synagogan arkusta, ja niiden kanssa tanssitaan. Rukouslavan ympäri kuljetaan kääröt sylissä seitsemän kertaa.