Purim
Purim-juhlan alkuperästä kerrotaan Esterin kirjassa. Purim ei liity Siinain vuorella tehtyyn liittoon, ja siksi se ei sisälly Tooran juhliin eikä liity maanviljelysvuosikalenteriinkaan. Se on enemmän kansallinen kuin uskonnollinen juhla, koska sen ytimessä ei ole temppelikeskeistä rituaalitoimitusta vaan kansan säilyminen massateurastukselta Idän mailla.
Taustaa
Esterin kirjassa kerrotaan Persian kuninkaasta Ahasveroksesta, joka valmisti puoli vuotta kestäneen juhlan. Sen päätteeksi hän tahtoi esitellä vieraille kauniin vaimonsa Vastin, mutta tämä kieltäytyi. Kuningas loukkaantui, karkotti vaimonsa ja sääti, ettei kukaan saa enää lähestyä häntä ilman kutsua. Kuninkaan neuvonantaja Haaman käytti tilaisuutta hyväkseen saadakseen hänet allekirjoittamaan sopimuksen juutalaisten massamurhaamiseksi kaikissa 127 hallitusmaassa.
Kuninkaalle löydettiin uusi vaimo nimeltä Hadassa (persiaksi Ester, ’tähti’). Ester oli juutalainen, setänsä kanssa elänyt orpo. Kun Mordokaille selvisi, mitä Haaman juonittelee, hän haastoi Esteriä:
”Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, joka on kuninkaan portin edustalla, ja Mordokai ilmoitti hänelle kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut, ja myös tarkalleen, kuinka paljon hopeata Haaman oli luvannut punnita kuninkaan aarrekammioihin juutalaisten tuhoamisesta. Myös jäljennöksen sen lain sanamuodosta, joka Suusanissa oli annettu heidän hävittämisekseen, hän antoi hänelle, että hän näyttäisi sen Esterille ja ilmoittaisi tälle asian sekä velvoittaisi häntä menemään kuninkaan luo anomaan armoa ja rukoilemaan häntä kansansa puolesta. Niin Hatak meni ja kertoi Esterille Mordokain sanat. Mutta Ester puhui Hatakille ja käski hänen sanoa Mordokaille: “Kaikki kuninkaan palvelijat ja kuninkaan maakuntien kansa tietävät, että kuka ikinä, mies tai nainen, kutsumatta menee kuninkaan luo sisempään esipihaan, on laki sama jokaiselle: hänet surmataan; ainoastaan se, jota kohti kuningas ojentaa kultavaltikkansa, jää eloon. Mutta minua ei ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu tulemaan kuninkaan tykö.” Kun Mordokaille kerrottiin Esterin sanat, käski Mordokai vastata Esterille: “Älä luulekaan, että sinä, kun olet kuninkaan linnassa, yksin kaikista juutalaisista pelastut. Jos sinä tänä aikana olet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kuka tietää, etkö sinä juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” Niin Ester käski vastata Mordokaille: “Mene ja kokoa kaikki Suusanin juutalaiset, ja paastotkaa minun puolestani; olkaa syömättä ja juomatta kolme vuorokautta, yöt ja päivät. Myös minä palvelijattarineni samoin paastoan. Sitten minä menen kuninkaan tykö, vaikka se on vastoin lakia; ja jos tuhoudun, niin tuhoudun.” Niin Mordokai meni ja teki, aivan niin kuin Ester oli häntä käskenyt”, Est. 4:6−17.
Koskettavinta tarinassa on se, että Jumala ei pelastanut kansaansa mahtavan sankarin avulla, vaan heikon, alistuvan astian avulla. Ester, joka ennen kuningattareksi vihkimistään vietti kuninkaan kauneuskylpylässä kuusi kuukautta, ei turvautunut kauneuteensa vaan Jumalaan. Kolme päivää ja yötä paastottuaan ja oltuaan syömättä ja juomatta hänen kauneutensa oli kärsinyt: hän oli kalpea, nälkiintynyt ja kuoleman rajamailla − ja tällaisena hän suostui menemään kuninkaan puheille:
”Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaallisesti ja astui kuninkaan linnan sisempään esipihaan, vastapäätä kuninkaan linnaa; ja kuningas istui kuninkaallisella valtaistuimellaan kuninkaallisessa linnassa vastapäätä linnan ovea. Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, sai tämä armon hänen silmiensä edessä, ja kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli kädessä. Ja Ester astui esiin ja kosketti valtikan päätä”, Est. 5:1−2.
Kun kuningas näki Esterin, hän ei vihastunut, vaan armahti tätä. Ja ojentamalla Esteriä kohti valtikkansa, hän osoitti, että oli edelleen mieltynyt häneen. Esterin alistuminen vaikutti koko juutalaisen kansan kohtaloon.
Juhlan vietto Uudessa testamentissa ja Jeesuksen elämässä
Vaikka Jeesuksen ei kerrota viettäneen purimia (etiopianjuutalaiset eivät juhli sitä ollenkaan), niin juhlasta nouseva symboliikka opettaa silti jotain Israelin kansan pelastusjärjestelmästä. Mordokai ja Haaman pyrkivät kumpikin vaikuttamaan kansan kohtaloon (hepreassa ’kohtalo’ ja ’arpa’ ovat sama sana pur, tästä nimi purim). Haaman tahtoi tuhota Israelin, ja Mordokai halusi pelastaa sen. He ovat kuin syyttäjä ja puolustaja, jotka kumpikin yrittävät saada tuomarin, tässä tapauksessa kuninkaan, omalle puolelleen. Asetelma muistuttaa Jobin kirjan alkua, jossa saatana tulee Jumalan eteen syyttämään Jobia. Toisaalta Mordokaita voidaan verrata Israelin ylipappiin, joka kantaa kansan synnit ja lähestyy Jumalaa pyhäkössä. Esterin kirjan loppu pyrkiikin korostamaan Mordokain ylipapillista ominaisuutta:
”Mordokai lähti kuninkaan luota puettuna kuninkaalliseen punasiniseen purppuraan ja pellavapukuun, ja hänellä oli suuri kultakruunu ja viitta, tehty valkoisesta pellavakankaasta ja purppuranpunaisesta kankaasta. Ja Suusanin kaupunki riemuitsi ja oli iloissaan”, Est. 8:15.
Mordokain vaatteet oli tehty samoista materiaaleista kuin Israelin ylipapin puku. Pellava oli papiston vaatteille ominainen kangas, ja purppuraviitta muistuttaa viittaa, joka oli Jeesuksen päällä hänen ollessaan Pilatuksen edessä. Kultakruunu tukee myös Messias-kuningas uskoa, joka yhdistää pelastajan hahmossa sekä ylipapin että kuninkaan.
Nykyiset viettotavat
Nykyään purim merkitsee juutalaisille ilon aikaa, johon kuitenkin valmistaudutaan paaston kautta Esterin pelastavan paaston muistoksi. Synagogassa luetaan Esterin kirjaa, ja kun se on luettu, lukija rukoilee:
”Siunattu olet Herra, maailmankaikkeuden kuningas, joka taistelet puolestamme ja suoritat meille oikeuden ja koston, maksat kaikille vihollisillemme heidän tekojensa mukaan ja vapautat meidät ahdistajiltamme. Siunattu olet sinä, pelastava Jumala!”
Ilonsa merkiksi juutalaiset lähettävät toisilleen herkkurasioita ja antavat köyhille rahalahjoja − osittain siksi, että nämä voisivat ostaa tarvikkeita suurta pääsiäisjuhlaa varten, joka alkaa kuukauden kuluttua purimista.
Toinen ajan kuluessa kehittynyt kansanperinne on ’Hamanin korvien’ syöminen. Ne ovat kolmion muotoisia unikonsiemenillä täytettyjä leivonnaisia, joiden nimitys todennäköisesti on peräisin saksankielisestä sanasta Homontaschen (Mohn, ’unikko’).
Ominaisinta nykyiselle purimille on naamioituminen, tapa, joka kehittyi keskiajalla Venetsian juutalaisten keskuudessa ilmeisesti vainojen tähden.