Pääsiäinen (Pesach – פסח)
”Tämä kuu on oleva teille kuukausista ensimmäinen. Siitä alkakoot vuoden kuukaudet”, 2. Moos. 12:2.
”Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana sukupolvesta toiseen ikuisena juhlana”, 2. Moos. 12:14.
Taustaa
Juutalainen raamatullinen vuosikalenteri alkaa keväällä nisankuusta. Siihen ajoittuu pääsiäinen, Israelin kansan syntymäjuhla. Ensimmäisenä pääsiäisenä Israelin vangituista heimoista tuli vapaa, yhtenäinen kansa, jota Jumala nimittää omaksi esikoiskansakseen (2. Moos. 4:22).
Pääsiäinen on myös esikoisten pyhittämisen juhla. Muinaiset Lähi-idän kansat uskoivat, että esikoispoika on tärkein perheenjäsen, koska hän jatkaa isänsä sukulinjaa. Siksi esikoisia suosittiin kansan ylipappeina, välimiehinä Jumalan ja kansan välillä. Mooses ja Aaron löivät Egyptiä kammottavilla vitsauksilla taivuttaakseen faaraon lähettämään Israelin kansan pois. Kun mikään vitsaus ei auttanut, Jumala ohjasi heidät keskittymään Egyptin esikoisiin. Kymmenes, vakavin vitsaus vaati Israelin omien esikoisten suojelua:
”Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä. Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä. Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät. Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt. Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on Pääsiäinen Herran kunniaksi”, 2. Moos. 12:3−11.
Jumalan läsnäolo oli tulossa Egyptiin, ja Israelin perheiden oli suojeltava itsensä karitsoiden uhreilla ja omilla esikoisillaan:
”Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra”, 2. Moos. 12:12.
Sinä yönä Israelin miehet ympärileikattiin, jotta he osallistuisivat Abrahamin liittoon. Ympärileikkaamaton ei saanut osallistua pääsiäisateriaan (2. Moos. 12:48). Lisäksi israelilaisten talojen ovet merkittiin teurastetun karitsan verellä, Jumalan sinetillä.
Raamatun suomennokset kertovat, että veri, jolla merkki piirrettiin, oli maljassa: ”Ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua”, 2. Moos. 12:22. Hepreankielinen termi saf tarkoittaa kuitenkin kynnystä. Kun karitsan veri on oven kynnyksellä, pihtipielissä ja ovenpäällisellä, syntyy ristin muotoinen merkki (hepr. tav), jonka on uskottu olevan Jumalan sinetti, Nimi ja merkki. Sinetöimällä ovensa Jumalan nimellä israelilaiset pystyivät suojelemaan itsensä Hänen ominaan ja heidän esikoisensa jäivät eloon.
Koska Jumala ohitti (hepr. pasach) israelilaisten talot, juhlan nimeksi tuli pesach. Egyptin esikoiset sitä vastoin kuolivat tuona yönä, ja murtunut faarao lähetti israelilaiset pois maastaan.
Pääsiäisen vietto Vanhassa testamentissa
Juhla-ateriasta, jonka israelilaiset söivät Egyptissä, tuli pääsiäisen tunnus. Ateria (hepr. seder, suom. ’järjestys’) on muinainen rituaali, jonka nimi on käskyateria (hepr. seudat mitsva) ja jolla esikoiset pyhitetään papeiksi Herralle. Pääsiäisateriaan kuuluu paljon symboliikkaa, ja sen perusainekset ovat:
Happamaton leipä (hepr. matsa): Egyptistä lähtiessään israelilaisilla ei ollut aikaa valmistaa hapatettua leipää, siksi tehtiin nopeasti valmistuvaa happamatonta leipää.
Uhriliha: uhrin pitää olla vuoden ikäinen, virheetön lampaan tai vuohen karitsa, ja eläimen on oltava puhdas, ts. syömiseen kelpaava.
Viini: Raamattu ei kerro viinin juomisesta pääsiäisenä, siitä mainitaan apokryfisessa Jubileumin kirjassa.
Pääsiäinen on ensimmäinen kolmesta juutalaisesta pyhiinvaellusjuhlasta (muut ovat helluntai ja lehtimajanjuhla). Temppelin aikana juhlan oikeaoppinen viettäminen edellytti, että jokainen Israelin perhe matkustaisi Jerusalemiin, jopa ulkomailta, uhratakseen perillä Jumalalle puhtaan eläimen. Samassa yhteydessä esikoiset piti ottaa temppeliin esitettäviksi Herran edessä.
Myös lampaiden ja karjan esikoiset tuli esittää Herralle keväällä, jolloin laumaeläimet poikivat uuden sukupolvensa. Ennen esittämistä lampaat pestiin Betesdan lammikolla ja sen jälkeen ne tuotiin temppeliin Lammasportin läpi.
Pääsiäinen on kevään juhla, jota ei voitu viettää, jos kaura ei ollut riittävän kypsää. Seuratakseen tähkien kypsymistä ihmiset kävivät säännöllisesti pelloillaan. Jeesuksen ristiä kantanut Simeon Kyreniläinen oli ollut pellollaan ilmeisesti juuri tästä syystä.
Kaikkein pyhin oli temppelin aikana Herran asuinsija. Sen edessä keskellä oli leivän ja viinin pöytä, jonka rooli liittyy pääsiäiseen. Vuoden ensimmäisenä aamuna ylipappi esitti Herran edessä uuden happamattoman leivän, joka oli leivottu vuoden ensimmäisistä kauransiemenistä. Samalla tarjottiin vuoden ensimmäisistä rypäleistä puristettu viini. Koska viini oli kielletty papeilta, se jäi vuodeksi pyhäkön leipien pöydälle koskematta ja muuttui etikaksi. Kun tilalle tuotiin uusi viini, edellisen vuoden viini siirrettiin temppelistä sen takana olevalle kaatopaikalle, paikkaan, jossa Jeesus ristiinnaulittiin ja jossa hänelle tarjottiin etikkaa juotavaksi.
Pääsiäisen vietto Uudessa testamentissa ja Jeesuksen elämässä
Pääsiäistä varten israelilaisen oli oltava täysin puhdas. Puhdistautumisaika alkoi jo uuden kuun päivänä eli kaksi viikkoa ennen pääsiäisateriaa. Viikkoa ennen pääsiäistä hallituksen etsimä Jeesus tuli esiin Juudeassa pitkän piilottelukauden jälkeen ja herätti Lasaruksen kuolleista. Seuraavana päivänä hän ratsasti Jerusalemiin aasilla, epäpuhtaalla eläimellä. Fariseuksilla oli vaikeuksia keksiä keino, jolla hänet pidätettäisiin. Jokainen, joka olisi koskenut aasiin, Jeesukseen tai hänen opetuslapsiinsa, olisi ollut estetty osallistumasta pääsiäisateriaan muutaman päivän kuluttua. Toisaalta: opetuslapset levittivät vaatteita sekä varsan päälle että tielle, jotta Jeesus ja mukana kulkevat olisivat pysyneet puhtaina ateriaa varten. Epäpuhtaat samoin kuin jollain tavalla sairaat kansalaiset eivät saaneet osallistua ateriaan. Tästä syystä sokeat ja rammat lähestyivät tässäkin tilanteessa Jeesusta ongelmitta. Nämä ihmiset viettivät pääsiäistä vasta seuraavan täyden kuun alla.
Kun Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa, hän asetti ehtoollisen käskyaterian pohjalle. Hän kuitenkin karsi siitä pois yhden aineksen: uhrilihan. Siksi ehtoolliseen ei enää kuulu kuin happamaton leipä ja makea viini. Kuten juutalaisilla on tapana vielä nykyään, niin Jeesuskin siunasi ja jakoi happamattoman leivän sekä neljä viinimaljaa ja velvoitti opetuslapset maistamaan niistä yhteisesti. Aterian jälkeen he lauloivat hallelin eli Psalmit 113−118 ja lähtivät ulos katsomaan täyttäkuuta, sillä pääsiäinen vietetään kuukauden keskipisteessä täydenkuun alla.
Pääsiäisyönä valvotaan mahdollisimman pitkään, jopa aamuun asti, kerotaan pääsiäisen tapahtumista ja pohditaan niistä heijastuvaa Jumalan viisautta (2. Moos. 12:42). Jeesuksen opetuslapset eivät kuitenkaan pystyneet valvomaan edes yhtä tuntia.
Temppelin aikana karitsan uhraaminen suoritettiin kahdesti: ensin jokainen perhe uhrasi ja söi yhdessä täydenkuun iltana iltahämärän aikaan. Seuraavana päivänä ylipappi uhrasi koko kansan puolesta toisen karitsan, jonka uhraamisen aikaan Jeesus kuoli ristillä.
Papisto oli jaettu 24 papin ryhmään, joista jokaisella oli oma päällikkönsä – vanhin. Pääsiäiskaritsa riisuttiin nahastaan ja ristiinnaulittiin raajoistaan pyhäkön seinään. Vanhimmat järjestäytyivät kolmeen 8 henkilön ryhmään, joista jokainen tuli vuorollaan pyhäköstä uhrialttarin eteen käsissään kultaiset astiat täynnä karitsan verta, jota he heittivät alttarin päälle.
Samalla Israelin jokaisesta heimosta valittiin 12 000 esikoispoikaa, jotka seisoivat temppelin sisäpihalla edustamassa kansaa ja lauloivat Mooseksen laulua (2. Moos. 15). Samat asiat − 24 vanhinta, 144 000 neitsyttä poikalasta ja teurastettu karitsa − ovat keskeisiä asioita Johanneksen ilmestyskirjassa.
Pääsiäisestä tuli myös Jeesuksen uhrikuoleman muistojuhla ja hänen ylösnousemusjuhlansa. Koska juhla perustuu esikoisten ylipappeuden kutsuun, myös Jeesus, ensimmäinen kuoleman voittanut, on pyhitetty ylipappi Jumalalle. Hän on ”esikoinen monien veljien joukossa” (Room. 8:29) ja “näkymättömän Jumalan muoto, koko luomakunnan esikoinen” (Kol. 1:15).
Nykyiset viettotavat
Perusaineksien lisäksi pääsiäisateriaan on myöhemmin lisätty: haroset – pähkinä-omena-taatelimassa, israelilaisten orjuudessa käyttämän tiililaastin symboli; hazeret – retiisiraaste; keitetty kananmuna – uhrieläinten muistoksi; zroa – karitsan sääriluu tai kanan siipiluu (Euroopan juutalaisten suosima); maror – katkera vihannes (esim. persilja), orjuuden katkeruuden symboli.
Jeesuksen ajan juutalaiset kehittivät pääsiäisaterialle Haggada-käsikirjan, joka sisältää rabbiinisia opetuksia sekä alkuperäisiä rukouksia ja siunauksia.
Lapsille annetaan erilaisia pähkinöitä, joilla he voivat leikkiä, kunnes ruokailu alkaa, he eivät jaksa keskittyä liturgiaan. Lapsilla on aterialla tärkeä rooli ja he odottavat ainakin yhtä illan kohokohdista, Afikomanin piilottamista. Happamatonta leipää edustaa pöydässä kolme neliönmuotoista matzaleipää, joista keskimmäinen murretaan kahtia. Toinen puolikkaista kääritään pellavaliinaan ja piilotetaan. Lapsi, joka löytää tämän afikomanin, saa palkinnon.
Lapsilla on aktiivinen osa myös liturgian toimittamisessa. Nuorin lapsi, joka osaa laulaa, seisoo tuolinsa päällä ja kysyy kaikilta läsnäolijoilta laulaen: ”Ma nishtana ha-laila ha-ze mikol ha-leilot?” Millä tavalla tämä yö eroaa muista vuoden öistä? Vastauksia on nykyään neljä: 1. Tänä yönä syömme vain happamatonta leipää. 2. Tänä yönä syömme vain katkeria vihanneksia. 3. Tänä yönä kastamme leipämme kaksi kertaa (katkeraan vihannekseen ja makeaan harosetiin). 4. Tänä yönä istumme toisiimme nojaten (kuten opetuslapsi Johannes nojasi Jeesukseen).
Pääsiäinen on juutalaisille alleviivattu pelastuksen aika. Siksi juhlan liturgiasta löytyy helposti mainintoja Messiaasta. Aterioitsijoiden maljojen lisäksi pöydän keskelle asetetaan koristeltu, hopeinen malja profeetta Elialle, Messiaan airuelle. Aterian loppuvaiheessa on tapana avata ovi ja kutsua Elia sisälle.