”Israelin lipun nähdessäni muutuin kuin paholaiseksi”
Mustaphan juutalaisviha suli, kun hän luki itsekseen Vanhaa testamenttia.
Sotien jälkeen Suomessa kyti ryssäviha. Vaikka aika on pehmittänyt suhdettamme itään, se on edelleen herkkä epäluuloille ja epäluottamukselle. Arabimaailmassa kyräillään juutalaisia, mutta jos Suomi ja Venäjä nujakoivat kuin juniorien painiottelussa, arabien asenteen juutalaisiin ja Israeliin voi rinnastaa raskaansarjan nyrkkeilyyn.
“Se ei ole tavallista vihaa vaan sellaista, millä natsit vihasivat juutalaisia, ja jopa enemmän. Jumala on myöhemmin paljastanut minulle, että se on kokonaan paholaisesta”, sanoo Kokkolalainen Mustapha Aabas.
Marokkolaissyntyinen Aabas tietää, mistä puhuu. Muslimiperheen poika kasvoi pienestä asti islamilaisessa ilmapiirissä, jossa käytiin koraanikoulua, rukoiltiin monta kertaa päivässä, rakastettiin omaa perhekuntaa – ja vihattiin juutalaisia.
Pyhän sodan sijaan Suomeen
Vuoden 2000 syksyllä alkoi toinen intifada eli palestiinalaisten kansannousu. Vihan tunteet leimahtivat läpi arabimaailman. Myös teini-ikäisen Mustaphan kotimaassa katsottiin tv-uutisia Jerusalemista ja raivo juutalaisia kohtaan vyöryi kaduille.
– Marokossa oli vuonna 2001 valtava mielenosoitus ja olin siinä mukana. Minulla oli ajatus, että menen pyhään sotaan tappamaan juutalaisia.
Suunnitelman esti odottamaton tapahtumasarja. Mustaphalla oli ollut syntymästään asti kampurajalka. Kerran heillä vieraili suomalainen, helluntailainen aviopari, joka oli tullut Marokkoon lomalle tietämättä, että he tapaisivat siellä pojan ja saisivat sydämelleen hoidattaa hänen jalkansa kuntoon Suomessa.
Niinpä marraskuussa 2002 Mustapha päätyi pakkasten keskelle pimeään keskipohjalaiseen peltomaisemaan. Kulttuurishokki ja kielimuuri olivat musertaa aurinkoon ja palmuihin tottuneen pojan, kunnes sijaisperhe löysi arabiankielisen kristityn tulkin. Tulkki ja Mustapha ystävystyivät, ja melko pian muslimipoika tuli uskoon. Jalka hoidettiin terveeksi, ja nuorimies jäi Suomeen.
Yliluonnollinen käänne
Uskoontulo ei ollut johtanut Mustaphaa käsittelemään juutalaisvihaansa. Se pulpahti aina pintaan, kun Suomen-kotiin tuli kristillisiä lehtiä, joissa näkyi Israelin lippu.
– Lipun nähdessäni muutuin kuin paholaiseksi. Minussa oli niin kauhea viha, että sijaisäitini pelkäsi minua.
Mustapha kertoo vihan kuuluvan islamin opetukseen ja kulkevan kasvatuksessa.
– Se tulee siitä, miten kaikki ympärillä olevat puhuvat Israelista. Kun on kasvanut vihan piiriin, juutalaiset ovat kansa, joka pitää tuhota. Ja jos tuhoat sitä, jumala mieltyy sinuun.
Vuosia myöhemmin, kun Mustapha uudistui uskossaan, koko Raamattu – myös Vanha testamentti – alkoi vetää häntä puoleensa. Kun hän luki kirjaa, Jumala alkoi puhua kansastaan.
– Yhtäkkiä minulle tuli valtavan suuri rakkaus Israelia kohtaan, halu siunata sitä sekä rukoilla juutalaisten uskoontuloa ja rauhaa Israeliin.
Opetus avaa uuden maiseman
Mustapha Aabasille Israelin merkitys alkoi avautua Raamatun ääressä ilman muiden ihmisten vaikutusta.
– Jumala rupesi myös puhumaan, että ex-muslimeille pitäisi alkaa opettaa siitä, mitä Raamattu sanoo Israelin kansan asemasta ennen, tänään ja tulevaisuudessa.
Tämä on alkanut toteutua Fidan Israel- ja juutalaistyöhön nivoutuvan Musaalahah Davarin kautta, jota Aabas ja kaksi muuta Kokkolan helluntaiseurakunnan puuhamiestä, Juha Hakala ja Jukka Myllymäki, ovat edistäneet ahkerasti.
Kurssilla arabit oppivat Israelia, juutalaisia ja kansoja koskevasta Jumalan suunnitelmasta, ja se avaa monelle portin katkeruudesta vapauteen.
Mustaphalle juutalaisvihasta pääseminen oli kuin uusi uskoontulo.
– Tunnen olevani lähempänä Jeesusta kuin aikaisemmin. Tämä tuntuu valtavalta siunaukselta.
Kristityilläkin on piilovihaa
Sovinnon tarvetta Aabas näkee myös syntyperäisillä arabikristityillä, joilla juutalaisviha on piilevämpää, ja jopa kantasuomalaisilla uskovilla.
– Olen tavannut uskovia, jotka eivät ole kunnolla perehtyneet Israelin merkitykseen. Moni luulee, että kristityt ovat uusi Jumalan kansa, eivätkä ymmärrä, että juutalaisille on vielä suunnitelma, joka on toteutumassa.
Aabasin mukaan sovinto ei tarkoita kaikkien Israelin tekojen hyväksymistä vaan sitä, että siunaa Jumalan omaisuuskansaa ja rukoilee sen hengellistä heräämistä.
Kun arabi kokee sovinnon, hänestä tulee kävelevä evankeliumi, joka herättelee sekä juutalaisia että muiden kansojen edustajia.
– Jos näkee entisen muslimin rakastavan ja siunaavan Israelia, niin kyllä se puhuttelee. Kaikki tietävät, millainen viha siellä on ollut taustalla.