Lehtimajanjuhla (Sukkot – סוכות)
Taustaa
Juutalaisen juhlakalenterivuoden päättää lehtimajanjuhla, joka on kaikkien juhlien huipentuma. Lehtimajanjuhlaan päättyy vuoden maanviljelyskierto, ja alkaa seuraavan vuoden kylvökausi. Pääsiäisen ja helluntain ohella se on juhlakalenterin kolmas pyhiinvaellusjuhla.
Juhlan vietto Vanhassa testamentissa
Heti suuren sovintopäivän jälkeen Jumala sanoi Moosekselle: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako… Seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne”, 3. Moos. 23:34−42.
”Lehtimajanjuhlaa vietä seitsemän päivää, korjatessasi satoa puimatantereeltasi ja kuurnastasi. Ja iloitse tänä juhlanasi, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella. Seitsemän päivää juhli Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee; sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, minkä satona saat, ja kaikissa kättesi töissä; sen tähden ole iloinen. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; kukin tuokoon lahjana sen, minkä voi, sen siunauksen mukaan, minkä Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut”, 5. Moos. 16:13−17.
Herralle esitettäväksi tuotavat pääsiäisen ensihedelmät olivat laumojen sekä ihmisten esikoiset. Lehtimajanjuhlan aikaan kypsyvät pellon ja viinitarhan loppuvuoden sato, ja niidenkin ensihedelmät Jumala velvoittaa lahjoittamaan itselleen.
Temppelin aikana israelilaiset vaelsivat Jerusalemiin viettääkseen siellä seitsemän päivää täydenkuun päivästä lähtien. Jokaisella tuli olla mukanaan ’neljä lajia’: 1. Etrog – sukaattisitruuna 2. Lulav – palmunlehvä 3. Hadas – myrtinoksa ja 4. Arava – pajunoksa.
Lisäksi israelilaisten oli asuttava temppelin läheisyydessä lehtimajoissa koko tuon ajan erämaavaelluksen muistoksi. Lehtimajaa (hepr. suka) sai alkaa rakentaa heti suuren sovintopäivän jälkeen.
Veden kaatamisen rituaali oli lehtimajanjuhlan erityispiirre. Uhrialttarilla poltettiin Herralle erilaisia uhreja ympäri vuoden, mutta lehtimajanjuhlan aikana tuolla alttarilla oli puhdistuskausi. Seitsemän päivän ajan sen päälle tuotiin Shiloachin (suom. Siiloan) lammikosta ammennettua vettä. Shilochin lähde, joka pulppuaa temppelin itäpuolella, tulee maan alta, suoraan temppelin – Herran istuimen – alta, ja siksi sitä pidetään edelleenkin pyhän veden lähteenä.
Juhlaviikon öinä kansa juhli tanssimalla, laulamalla ja soittamalla temppelissä. Papisto jakoi jokaiselle kansalaiselle ilmaiseksi kupillisen öljyä temppelin omasta oliiviöljyvarastosta, ja israelilaiset sytyttivät lamppunsa tällä pyhällä öljyllä ja antoivat pienten liekkien siirtyä lampusta toiseen, kunnes koko öinen Jerusalem oli valaistu kirkkaasti. Israelin viisaat sanoivat tästä: ”Joka ei ole nähnyt ammentamisen juhlan iloa, ei ole nähnyt iloa ollenkaan!”
Lehtimajanjuhlan ydin oli koko Israelin tuleminen Jerusalemiin ’suurta korjausta’ varten. Juhlaan piti tuoda vuoden aikana kirjoitetut toorakääröt ja oli istuttava lehtimajoissa, samalla kun papisto siirtyi majasta toiseen tarkistamassa toorakääröjä ja tekemässä niihin mahdollisia korjauksia. Käytännössä ylipappi luki ääneen koko Tooran, ja papit tekivät tarvittaessa korjauksia kopioihin.
Mikä sitten oli lehtimajojen tarkoitus? Erämaasukupolvihan asui 40 vuotta teltoissa, ei lehtimajoissa. Kun Jumala oli tuonut juutalaiset pois Egyptin maasta, heidän oli rakennettava lehtimajoja, joissa he olisivat turvassa Herran läsnäolossa niin, etteivät vahingossakaan näkisi Häntä suoraan.
Suurena sovintopäivänä ylipappi muodosti suitsukepilven Kaikkein pyhimmässä, jossa Herran läsnäolo asui. Lehtimajanjuhlan aikana ulkoalttarin päälle kaadettiin vettä, jolloin alttarin yläpuolelle muodostui paksu valkoinen pilvipatsas. Näin Herran läsnäolo esitettiin koko kansan edessä.
Mitä varten neljä lajia oli? On muistettava, että pyhäkön suitsuke oli myrkyllistä ja siksi kukaan ylipapin lisäksi ei saanut haistella sitä. Alkuperäinen toorakäärö, joka tuotiin lehtimajanjuhlan aikana ulos temppelin pihalle, oli täynnä tuota myrkkyä ja vaaransi kansan terveyden. Neljä lajia olivat ainutlaatuinen yhdistelmä lääkkeitä: sukaattisitruuna (Citrus Medica) toimii lääkkeenä myrkkyä vastaan ja sisältää runsaasti C-vitamiinia. Juutalaiset pitävät sitä Eedenin puutarhan kiellettynä hedelmänä, ja sen on geneettisesti todistettu olevan kaikkien sitrushedelmien kantaisä. Pajunoksa (Salix alba) ohentaa verta, siinä vaikuttava aine on päänsärkylääkkeiden (esim. aspirinin) lähde. Myrtinoksa (Myrtus communis) on hyvälle tuoksuva kasvi, se rauhoittaa keuhkoja ja toimii yskänlääkkeenä. Palmunlehvä (Phoenix dactylifera) ei ole varsinainen lääke, mutta toimii hyvänä heilutusvälineenä – alttarista nousevaa savua karkottavaksi viuhkaksi se oli tarkoitettukin. Palmun hedelmä, taateli, ja palmun kukat toimivat kumpikin suolistoa rauhoittavina lääkkeinä.
Yhdessä neljä lajia varmistivat, että pyhiinvaeltaja säilyy terveenä vierailunsa aikana.
Nehemian kirjassa kerrotaan, miten kansa vietti lehtimajanjuhlaa:
”Niin he huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa, ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: ’Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niinkuin on säädetty.’ Ja kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katollensa ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle. Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo. Ja Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Ja he viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla”, Neh. 8:14−18.
Juhlan vietto Uudessa testamentissa ja Jeesuksen elämässä
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen elämä oli vaarassa fariseusten taholta. Siksi hän joutui luopumaan varsinaisesta lehtimajanjuhlan pyhiinvaelluksesta, mutta tuli kuitenkin Jerusalemiin salaa juhlan huipennusvaiheessa. Hän alkoi saarnata itsestään temppelin pihalla kansan edessä. Kun kuulijoille selvisi, kenestä oli kyse, viranomaiset yrittivät saada hänet kiinni, mutta hän onnistui poistumaan.
Kolme päivää myöhemmin, ”juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat”, Joh. 8:2−38.
Tuona viimeisenä päivänä israelilaiset kiersivät uhrialttaria pajunoksat käsissään rukoillen Jumalalta pelastusta ja armoa. Rabbit jopa uskoivat, että tämä oli Abrahamin jälkeläisille tarkoitettu erityinen syntien anteeksiantamisen aika. Sen nimi oli ja on edelleen Suuren Hoosiannan päivä (hepr. Hoshaana raba).
Myöhemmät rabbiiniset lähteet mainitsevat juhlan viimeisestä päivästä näin: ”Sen toinen nimi oli Suuren sinetin päivä, se tarkoittaa Jumalan suurta ja peljättävää nimeä, jolla koko maailma on luotu. Tämä päivä on koko juhlan ydin ja päämäärä.”
Ilmestyskirja kertoo syyskauden sadon keräämisestä: ”Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: ’Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.’ Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan”, Ilm. 14:17−19.
Nykyiset viettotavat
Lehtimajanjuhlaan kuuluu edelleen neljän lajin käyttö temppeliajan tapojen muistoksi. Lehtimajoja rakennetaan juutalaisten keskuudessa vieläkin sekä Israelissa että eri puolilla maailmaa, niissä asutaan ja aterioidaan seitsemän päivää, ja niitä kaunistetaan koristeilla ja kauden hedelmillä.
Palmunlehvien heiluttaminen oli tapa, joka liittyy palmupuiden hedelmöittämiseen. Sitä harrastettiin yleensä kevään alussa pääsiäisen yhteydessä, ja temppelin aikana oli tapana kiertää Öljymäki seitsemän kertaa palmunlehviä heilutellen. Juuri tämän tapahtuman keskellä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Koska kristityt ikuistivat palmujen käytön Jeesukseen liittyväksi, rabbit siirsivät tavan pääsiäisestä lehtimajanjuhlan viimeiseen päivään. Samaan rituaaliin liittyy Hoosianna-liturgia.