Juutalaiset juhlapäivät on määrätty Toorassa. Ne on lueteltu muun muassa kolmannessa Mooseksen kirjassa. Niissä puhutaan Herran määräajoista, mo’edim. Niinä aikoina Hän halusi tavata kansansa henkilökohtaisesti tiettyjen teemojen juhlimista ja opettamista varten.
(3. Moos. 23:14,17) “Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, kasvojen eteen.”
Juhlia on hepreaksi ‘chagag’, joka tarkoittaa myös liikkua piirissä, marssia pyhässä kulkueessa, pyöriä, ylistää ja tanssia.
Juutalaiset juhlapäivät noudattavat juutalaista kalenteria, joka perustuu kuun kiertoon, eivätkä siksi osu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden tietyille päiville. Juutalaisille päivä alkaa auringon laskiessa, ja länsimaisissa kalentereissa juhlaa edeltävän päivän ilta (“erev”) lasketaan juhlaan kuuluvaksi.
Juhlat ajoittuvat kolmeen ryppääseen pääsiäinen, viikkojuhla/helluntai ja lehtimajanjuhla. Vuosittaisia juhlia on 7 ja juhlapäiviä on yhteensä 9.
Juhlat Tooran mukaan:
- Pääsiäinen
- Happamattoman leivän juhlat
- Ensisadon päivä
- Viikkojuhla/helluntai
- Pasuunansoiton päivä
- Sovituspäivä
- Lehtimajanjuhla
Näiden lisäksi sapatilla on tietenkin keskeinen rooli juhlissa.
Muita juhlapäiviä on myöhemmin lisätty Rabbiinisen tradition ja uudempien juutalaisten historian merkkitapahtumien muistoksi.
Jumalan antamat juhlat Israelin kansalle ovat myös profeetallisia esikuvia Jumalan iankaikkisesta lunastussuunnitelmasta, “tulevaisten varjoja”, kuten Paavali kirjoittaa. Jeesuksessa kaikki säädetyt juhlat lopulta täyttyvät: