Helluntai (Shavuot – שבועות)
”Kuutena päivänä teidän tulee syödä happamatonta leipää; seitsemäntenä on pidettävä erityinen juhlakokous Herran, Jumalanne, kunniaksi. Silloin ette saa tehdä mitään työtä. Laske seitsemän viikkoa siitä alkaen, kun sirppi ensi kerran olkeen pannaan”, 5. Moos. 16:8−9
Taustaa
Juhlan nimi viittaa seitsemään viikkoon, joita aletaan laskea pääsiäisestä. Seitsemän viikkoa eli 49 päivää juutalaisen vuoden alusta eteenpäin on kesän ensihedelmien kypsymisen aikaa.
Sirppiä käytettiin ensimmäistä kertaa kevään – pääsiäisen – ensimmäisenä päivänä, joka oli pyhäpäivä, ja siitä alettiin laskea 50 päivää. Raamattu tosin käskee syödä happamatonta leipää kuusi päivää ja vasta sen jälkeen pitäisi alkaa laskea − ristiriita on johtanut erimielisyyteen rabbien ja karaiittijuutalaisten välillä.
Helluntain vietto Vanhassa testamentissa
”Vietä viikkojuhla Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi kätesi vapaaehtoisin lahjoin, joita sinä annat sen mukaan kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinulle siunausta antanut. Ja iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella, muukalainen, orpo ja leski, jotka sinun keskuudessasi ovat, siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi. Ja muista, että itse olit orjana Egyptissä, ja noudata tarkoin näitä käskyjä”, 5. Moos. 16:10−12.
Vaikka helluntaita vietetään pari kuukautta pääsiäisen jälkeen, sen ydin on sama: ilman Herran apua israelilaiset olisivat edelleen orjina Egyptissä. Nyt ensihedelmistä saadaan nauttia vapaudessa − siksi niiden juhla on kiitosjuhla Jumalalle. Helluntaina Hänelle tuodaan kesäkauden satoa.
Maanviljelijöiden ja paimenten oli annettava pellostaan Herralle:
- Ensihedelmät – ensimmäisinä kypsyneitä hedelmiä, vihanneksia tai viljantähkiä. 2. Kymmenys – kymmenesosa pellon tuotannosta, parhaat tuotteet. 3. Vapaaehtoinen lahja – jos sato tai lauman lisääntyminen oli erityisen runsas, Herralle sai lahjoittaa ylimääräisen vapaaehtoisen lahjan, jonka suuruudesta hän päätti itse.
Helluntain aikaan Israelissa kypsyy seitsemän lajia: vehnä, ohra, viinirypäle, viikuna, taateli, oliivi ja granaattiomena. Jokaisella niistä on keskeinen tehtävä jokapäiväisessä elämässä. Vehnä oli ruokavalion perustuote, siitä tehtiin tavallista leipää. Ohrasta leivottiin syötävää leipää (Joh. 6:9), mutta sitä israelilaiset käyttivät enemminkin rehueläinten ruokintaan. Viinirypäleistä valmistettiin viiniä, niitä syötiin sellaisinaan tai kuivatettiin rusinoiksi, joita käytettiin sota-aikaan, kun muuta ruokaa ei ollut. Viikunoita syötiin tuoreina, kuivattuina ja kakkuina. Granaattiomena oli makea, ruokkiva ja verta puhdistava hedelmä. Oliiveja käytettiin ruuanvalmistukseen ja lamppuöljyn tuottamiseen. Taateleista tehtiin hunajaa.
Temppelin aikana ensihedelmät tuotiin Jerusalemiin koreissa iloisissa karavaaneissa eri puolilta maata. Kun karavaanit saapuivat Jerusalemiin, papisto tuli niitä vastaan saattamaan temppelin pihalle. Jokainen tulija vuorollaan lähestyi uhrialttaria papin kanssa, nosti korin hartioilleen ja lausui sanat:
”Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja sinä otat sen omaksesi ja asetut siihen, niin ota uutiset kaikista maasi hedelmistä, mitä saat satona maastasi, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, ja pane ne koriin ja lähde siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi. Ja mene sen tykö, joka siihen aikaan on pappina, ja sano hänelle: ‘Minä tunnustan tänä päivänä Herralle, sinun Jumalallesi, että minä olen tullut siihen maahan, jonka Herra meidän isillemme vannotulla valalla on luvannut antaa meille’. Ja pappi ottakoon korin sinun kädestäsi ja asettakoon sen Herran, sinun Jumalasi, alttarin eteen… Ja katso, nyt minä tuon uutiset sen maan hedelmistä, jonka sinä, Herra, minulle annoit.’ Niin aseta ne Herran, sinun Jumalasi, eteen ja kumartaen rukoile Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse kaikesta hyvästä, minkä Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle ja sinun perheellesi, sinä ja leeviläinen ja muukalainen, joka asuu sinun keskuudessasi”, 5. Moos. 26:1−11.
Tämän jälkeen pappi otti korin ja nosti sen alttarin eteen. Siitä hetkestä lähtien lahja kuului papistolle.
Helluntain vietto Uudessa testamentissa
”Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki (Jeesuksen opetuslapset) yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi”, Apt. 2:1−4.
Miksi Pyhä Henki vuodatettiin juuri helluntaina? Juutalaisen käsityksen mukaan Pyhä Henki, tarkemmin sanottuna ’Pyhyyden Henki’, ei ole yksi vaan ”seitsemän henkeä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä” (Ilm. 1:4). Helluntaita vietetään seitsemän viikkoa vuoden alusta.
Termit ’valtaistuin’, ’seitsemän henkeä’ ja ’Pyhyyden Henki’ olivat kaikki temppelin papistolle tuttuja pyhäkössä tekemänsä työn tähden. Temppelin Kaikkein pyhin oli Jumalan valtaistuin. Seitsenhaarainen kynttelikkö, menora paloi öisin valtaistuimen edessä. Helluntaina, uusien oliivien aikaan, papisto vastaanotti maan parhaat oliivit ja puristi niistä vuoden ensimmäisen oliiviöljyn, jolla papit sytyttivät menoran seitsemän haaraa pyhäkössä yöllä täydenkuun alla.
Kun Josefus Flavius kirjoitti Jerusalemin ja temppelin tuhosta v. 70 jKr., hän muisteli (Sodat, VI, 5:3) mitä temppelissä oli tapahtunut 40 vuotta aiemmin. Muistelma viittaa ristiinnaulitsemisen kontekstiin:
”Kansa ei kiinnittänyt huomiota tulevan tuhon merkkeihin eikä Jumalan selviin varoituksiin… Kun kansa kokoontui juhlimaan happamattoman leivän juhlaa… sisäisen temppelin itäinen portti oli tehty vaskesta ja hyvin painava. Sen sulkemiseen tarvittiin 20 miestä ja monta erilaista lukkoa ja ketjua. Silti portti avautui itsestään keskellä yötä… kansa piti sitä hyvyyden portin avautumisena, mutta kirjurit tiesivät, että temppelin aika on loppumassa.”
Talmud vahvistaa (Jerushalmi, Joma 6:33b), että itäisen portin avautuminen tapahtui 40 vuotta ennen sen tuhoa eli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vuonna.
Nykyiset viettotavat
Vanhan tavan mukaan synagogat ja juutalaiset kodit koristeltiin helluntaina vehnän tähkillä, vihreillä oksilla ja pienillä puilla. Tapa kuitenkin kumottiin, koska sen koettiin muistuttavan liikaa kristittyjen joulukuusitraditiota.
Ortodoksijuutalaiset uskovat, että Mooses tuli juuri helluntaipäivänä alas Siinain vuorelta ja löysi israelilaiset nukkumasta. Siksi juutalaiset pyrkivät valvomaan koko edeltävän yön valmistautuakseen muistopäivään, jolloin synagogassa luetaan ääneen kymmenen käskyä. Tooran täydellisyyttä korostetaan kiinnittämällä huomio lihan ja maidon erottamiseen. Jos pääsiäinen on karitsan lihan juhla, helluntai on maitotuotteiden − juustokakkujen ja juustotäytteisten leivonnaisten − aikaa.
Helluntaina kiinnitetään erityisestä huomiota Ruutin kirjaan, jonka päähenkilö, moabilainen nainen, jätti vanhempiensa kodin ja tavat ja muutti Israelin maahan. Ruutin tarina opettaa juutalaiselle Jumalan universaalisuudesta: Israelin Jumala on koko ihmiskunnan Jumala, jokaisen, joka uskoo Häneen ja tahtoo palvella Häntä. Jumala valmisti Ruutista kuninkaallista sukulinjaa, johon kuuluivat sekä Daavid, Salomo että itse Jeesus.